28.11.2012

Serendipiteettiä ja sekä että -maailmaa

Heitin Facebookissa kysymyksen:
Pelastetaanko mediabisnes puhtaasti kaupallisella ajattelulla vai sisällön, kohderyhmien ja käyttäytymisen ymmärtämisellä, joka luonnollisesti nivoutuu motivaatioihin maksaa jostain?
Ystäväni Antti vastasi alta aikayksikön ja osui asian ytimeen:
Ensimmäisellä perinteinen kenttä saa jatkoaikaa ja jälkimmäisellä uudet tekijät pyyhkivät sitten kahta puolta ohitse.

Tuloskorttipakka ilmaan ja organisaatio uusiksi - vielä kerran!


Organisaatiouudistukset tarkoittavat usein resurssien ja panosten lisäämistä vaikkapa digitaaliseen liiketoimintaan ja niiden poistamista jostain muualta, mutta syvimpiä rakenteita ja roolituksia ei juuri muuteta. Organisaatioiden sisällä erotetaan yhä edelleen tulosvastuut perinteisten liiketoiminta- ja sisältöroolitusten perusteella. Välinevastuut ovat omissa siiloissaan ja niihin solahtavat kunkin välineen brändivastuut. Kehitysihmiset erotetaan kaupallisen, sisällöllisen ja teknologisen taustan perusteella omiin kuutioihin. Niin ikään myyntiorganisaatiot elävät lokeroissaan ja erilaiset raskaat toimitusjärjestelmät sekä hallinnon tukitoiminnot ohjaavat pysymään tiivisti kiinni perinteisissä prosesseissa. Siiloutuminen rajoittaa ajattelua ja ajaa bisneksen yhä uudelleen totuttuihin vanhoihin kaavoihin.

Erilaisilla matriisimalleilla toki syntyy uusia upeita monimediaisia sisältökonsepteja, mutta uskon, että jos tulosvastuut ja kehitysvastuut roolitetaan ja rekrytoidaan aina perinteisin tavoin, uusia aidosti tuottavia innovaatioita saadaan vielä odotella. Rooleja pitäisi uskaltaa sekoittaa, tulosvastuita muuttaa ja organisaation prosessit säätää mahdollisimman reagoiviksi. Esimerkiksi koodarilla voi olla edistyksellisempiä ajatuksia digitaalisen maailman ansaintamalleista kuin kauppiksen priimuksella, joka hallitsee muodollisesti liiketoimintasuunnitelman salat. Loistava sisällöntuottaja tuottaa hyviä tarinoita välineestä riippumatta ja hyvä johtaja osaa johtaa toimialasta riippumatta.

Kuinka usein ihmisille annetaan mahdollisuus loistaa ja kehittyä oman mukavuusalueen ulkopuolella, vaikka se saattaisi avata uusia kiinnostavia näkymiä yksilön oman kehityksen lisäksi liiketoiminnassa?

Serendipiteettiä bisnekseen

Pro-am -asennetta ja serendipiteettiä tarvitaan ehdottomasti myös bisnesmallien suunnitteluun. Start up -innostus on onneksi saanut isotkin mediakonsernit investoimaan uuteen, mallina vaikkapa SanomaVentures. Kaupallisen median kannattaa myös tarkkaan tutkia ns. ei-kaupallisen median kehitystä ja päin vastoin, niin organisaatiomalleja kuin sisältökonseptejakin.

Sen sijaan digitaalisen maailman uhkiin keskittyminen vie energiaa ja rahaa. Adaptoituminen ihmisten kulutuskäyttäytymiseen on terveempi lähtökohta kehitykselle, kuin istuttaa väkisin vanhoja toimintamalleja uuteen, vrt. musabisneksen haasteet ja onnistumiset. Maailmaa voi muuttaa ja tavoitteeksi kannattaa ottaa sekä-että, ei joko-tai. Vanhan rinnalla voi turvallisesti luoda uutta, mutta uuden luominen vanhaan on vaikeaa.

Facebook-ketjussa Saku kommentoi:  
Media hakee muotonsa uudella tavalla, joka yhdistää näitä. Siksi moni mediabisnes kuolee ja tilalle tulee uusia. Jos haluaa pärjätä tässä kisassa vanhana tekijänä, ainoa mitä kannattaa varmuudella tehdä on keskittyä siihen mikä tulee ihmisestä ilman tekniikkaa, esimerkiksi tekemään tarinoita ja palkkaamaan monipuolisia hyviä ihmisiä sekä kouluttamaan heitä. Mutta ennen kaikkea pitää tehdä.
Hear hear.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti